Baha’ullah (myös kirjoitusmuodossa Bahá'u'lláh, pers. ‏بهاءالله‎, Bahâʾollâh, arab. بهاء الله‎, Bahāʾ Allāh; 12. marraskuuta 1817 Teheran, Persia – 29. toukokuuta 1892 Akko, Ottomaanivaltakunta), syntyjään Mirza Husain Ali Nuri (pers. ‏میرزا حسین‌علی نوری‎, Mirzâ Ḥosein-ʿAli Nuri), oli bahai-uskonnon perustaja ja johtohenkilö. Hän oli pitkäaikainen baabilaisen uskonnollisen liikkeen seuraaja, kunnes sen johtohenkilö Bab teloitettiin vuonna 1850. Testamentin seurauksena Baha’ullahin veli nimitettiin liikkeen johtoon ja koko liike painui vuosiksi maan alle. Vankilavuosinaan Baha’ullah koki uskonnollinen näyn vuonna 1852, jonka mukaan hän oli ”se, jonka Jumala oli tuova esille”. Vuonna 1863 vankilasta vapautunut ja Bagdadiin karkotettu Baha’ullah ilmoitti olevansa uuden ilmoituksen tuoja Ridvanin puutarhassa. Baabilaisten pääosa päätti seurata Baha’ullahia. Baha’ullah vietti lyhyitä aikoja maanpakolaisuudessa Istanbulissa ja Adrianopoliissa, päätyen lopulta loppuelämäkseen Akkoniin Palestiinaan. Siellä hän kirjoitti valtaosan kirjoistaan, joista Kaikkein pyhin kirja (Kitab-i-Aqdas), oli uraauurtava teos bahaille. Käytännössä Baha’ullah perusti oppinsa baabilaisuuteen, mutta lisäsi uusina oppina jumalan, uskontojen ja ihmiskunnan ykseyden. Samaten tulivat opit maailmanrauhasta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta, oppimisoikeudesta ja tieteiden arvostamisesta. Baha’ullahin aikana uskonto vahvistui ja levisi ympäri Lähi-itää. Myöhemmin bahait näkivät Baha’ullahin viimeisenä profeettana ketjusta, joka ulottuu aina Abrahamista, Krishnasta, Buddhasta, Jeesuksesta, Muhammadista ja Babista saakka. Source: Wikipedia (fi)